We can't find the internet
Attempting to reconnect
Something went wrong!
Hang in there while we get back on track
Microplastic as a vector in aquatic environment : binding of DCF on MP's and oxidative stress induction in Aegagropila linnaei
Summary
This Finnish study investigated whether microplastics can act as carriers of the anti-inflammatory drug diclofenac in aquatic environments and whether this affects the green alga Aegagropila linnaei. The work addresses how microplastics may concentrate pharmaceutical pollutants and deliver them to aquatic organisms, posing risks to freshwater ecosystems.
Mikromuoveja on tutkittu hyvin laajasti, ja samalla on noussut huoli vesiturvallisuudesta maailmanlaajuisesti. Vaikka mikromuoveja on tutkittu paljon, mikromuovien toimiminen vektoreina muille yhdistelle vesiekosysteemeissä ei ole täysin tunnettu mekanismi. Tässä tutkimuksessa tutkitaan mikromuovin kykyä sitoa itseensä hydrofobista orgaanista yhdettä nimeltä diklofenaakki, joka on tulehduskipulääkeaine. Mikromuovien kykyä sitoa itseensä hydrofobisia orgaanisia yhdisteitä on tutkittu ja vuorovaikutus on todettu, mutta diklofenaakin sitoutumiskykyä mikromuovin pinnalle ei ole vielä tutkittu. Diklofenaakki on biologisesti aktiivinen yhdiste ja voi aiheuttaa jopa pieninä määrinä stressiä akvaattisille organismeille, mikä aiheuttaa uhkaa erityisesti jätevedenpuhdistamoiden läheisille vesiympäristöille ja vesiturvallisuudelle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on saada selville, pystyykö mikromuovi sitoa pinnalleen diklofenaakkia eli pysytäänkö havaitsemaan ns. vektorivaikutus. Jos mikromuovi sitoisi diklofenaakin pinnalleen, se vähentäisi stressitekijän, eli tässä tapauksessa diklofenaakin, vaikutusta tutkittavaan makrolevään nimeltä Aegagropila linnaei. Tässä tutkimuksessa makrolevän stressitasoa kuvastaa oksidatiivisessa stressissä tapahtuvat muutokset, jotka mitataan peroksidaasientsyymiaktiivisuudella A. linnaeissa. Tarkoituksena on havaita, nouseeko vai laskeeko entsyymiaktiivisuus kun A. linnaei altistetaan mikromuoville diklofenaakin kanssa ja ilman. Jos peroksidaasientsyymiaktiivisuus laskisi makrolevässä, kun se altistettaan mikromuoville ja diklofenaakille samaan aikaan ,se vahvistaisi vektorivaikutus-hypoteesia, jolloin mikromuovi sitoisi pinnalleen diklofenaakkia. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että peroksidaasientsyymiaktiivisuus laskee, kun diklofenaakki konsentraatiot nousevat. Diklofenaakki vaikuttaa peroksidaasientsyymiaktiivisuuteen, mutta näiden tulosten perusteella mikromuovi ei pysty sitomaan diklofenaakkia pinnalleen, eikä täten pysty toimimaan vektorina diklofenaakille.